|
Rakenteellista voimaa
Viimeisen puolentoista vuoden aikana maassamme on työstetty ja pääosin myös jo käynnistetty suuri joukko erilaisia kehittämisohjelmia, jotka sivuavat vähintään jossakin määrin päihdetyötä ja vaikuttavat sillä tavoin sen toteuttamiseen. Laajasti ymmärrettynä hyvin monien ohjelmien tavoitteisiin sisältyy siis ajatus terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien palvelujen ja elinolosuhteiden kehittämisestä.
Yhtenä läpileikkaavana tavoitteena kaikissa ohjelmissa on väestöryhmien välisten terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen. Huomiota ja toiminnan painopistettä halutaan myös kohdistaa aikaisempaa enemmän terveyden edistämiseen ja ehkäisevään työhön sekä varhaiseen puuttumiseen – tai varhaiseen tukeen kuten itse haluan asian nähdä. Inhimilliset ihanteet tuntuvat siis olevan aika tavalla kohdallaan.
Selkeä haaste monien hyvien tavoitteiden saavuttamiselle on sektorirajat ylittävän yhteistyön edellyttämien rakenteiden puuttuminen. Etenkään terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn näkökulmasta rakenteiden luomista ja vahvistamista perusedellytyksenä kaiken muun toiminnan tulokselliselle toteutumiselle ei voida korostaa liikaa.
Nämä rakenteet eivät kuitenkaan tarkoita ollenkaan välttämättä kokonaan uutta organisaatiota. Pikemminkin rakenteet tarkoittavat terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn näkökulman vahvaa ja selkeää sisällyttämistä toimintaa ohjaaviin perusstrategioihin sekä niiden myötä vuositason toiminta- ja taloussuunnitelmiin ennen kaikkea kunta-, mutta myös muilla yhteiskunnan tasoilla. Ja jotta tämä onnistuu, tarvitaan sopimusta siitä, kenen vastuulla toiminnan johtaminen ja koordinointi on.
Esimerkiksi kunnassa sen ylimmän johdon on otettava vastuu siitä, että terveysnäkökulma on riittävässä määrin mukana kunnan kaikessa päätöksenteossa ja että järjestöjen, yksityisen sektorin sekä muiden olennaisten toimijoiden osaamista hyödynnetään soveltuvilta osin terveyttä ja hyvinvointia tukevan arjen varmistamisessa eri väestöryhmille.
Koska kaikkea kehittämistyötä ei ole mahdollista tehdä yhtä aikaa, tarvitaan riittävän yhteistä näkemystä toiminnan pitkän ja lyhyen välin painopisteistä sekä tekemiseen liittyvistä eri toimijoiden vastuista. Rakenteita ja johtajuutta tarvitaan siis myös tuloksellisen toiminnan edellyttämän priorisoinnin tekemiseen ja vähemmän hyödyllisen päällekkäisyyden poistamiseen.
Päihdepäivät on tapahtuma, joka tarjoaa jälleen kerran hyvän mahdollisuuden hankkia kokonaisnäkemys päihdetyön tämänhetkisistä haasteista ja osallistua keskusteluun tulevaisuuden toiminnan painopisteistä. Tulevaisuuden ennakointi kansainvälisiä ja kansallisia ilmiöitä ymmärtämällä onkin yksi olennaisimmista edellytyksistä myös pitkäjänteiselle ja sen myötä vaikuttavalle päihdetyölle.
Toivon, että muistamme pitää asioiden käsittelyn lähtökohtana ihmisen kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja että siihen peilaten hahmotamme ehkäisevän päihdetyön, hoidon ja kuntoutuksen muodostaman kokonaisuuden. Emme saa erehtyä paloittelemaan ihmistä ja hänen elämäänsä liian pieniin ja toimijalähtöisiin osiin.
Päihdepäivien suunnitteluun on osallistunut jälleen monia asiantuntijoita useista eri yhteisöistä. Haluan kiittää lämpimästi heitä kaikkia, sillä ilman yhteistä panosta nykymuotoisten Päihdepäivien järjestäminen ei olisi mahdollista!
Tervetuloa XV Valtakunnallisille Päihdepäiville!
Mika Pyykkö
Toiminnanjohtaja
Terveyden edistämisen keskus ry
 Päihdepäivät 2007
Päihdepäivät 2006
Päihdepäivät 2005
|
Tulosta
sivu
Kerro sivusta ystävälle